Paluu SVY:n kotisivulle
Paluu edelliselle sivulle

Kesäretki Saaristoon 11.7.2001

Kohteet:

Ahvenanmaalla - on kuin olisi ulkomailla

Yksipäiväinen kesäretki vielä saa lähtijöitä, todettiin Varsinais-Suomessa. Vuosi sitten jouduttiin suunniteltu kaksipäiväinen retki peruuttamaan vähäisen osanottokiinnostuksen vuoksi, mutta nyt saatiin linja-auto täyteen yhden päivän retkelle. Retki suuntautui tänä vuonna osittain omalle alueelle, mutta käytiinpä myös Ahvenanmaan saaristoon kuuluvassa Brandön kunnassa.

Aamutuimaan kerääntyi retkiporukkaa linja-auton kulkureitin varteen ja ensimmäisenä kohteena oli saaristoisessa Kustavin kunnassa Hannu Aapolan viljelemä Härkhakan tila. Hannu Aapola on siemenviljelijä ja yhdistyksemme pitkäaikainen jäsen.

Sivun alkuun

Kevätkuivuudesta syyssateisiin

Herkullinen kahvipöytä odotti meitä Härkhakan tilan pihassa. Emäntä Kaisa Aapola oli tuonut tarjolle herkulliset karjalanpiirakat ja pasteijat pullan kera.

Hannu AapolaHannu Aapola kertoi kahvinjuonnin lomassa Lounais-Saariston viljelymahdollisuuksista, joille hyvin tyypillistä on kuivuus keväällä juuri silloin kun vettä tarvittaisiin. Syksyllä taas vettä sataa yleensä aivan liikaa. Retkeämme edeltävänä yönä oli vettä saatu noin 15 milliä, mutta tähän heinäkuun 11. päivään asti oli kuivuus vaivannut kasvustoja.

Härkhakan tilalla oli viljelyssä Vinjett-kevätvehnää siemeneksi, Scarlett-ohraa maltaaksi sekä Tarso-syysvehnää leipäviljaksi. Peltoa on yhteensä 41 hehtaaria, josta tarvittava osa on kesantona. Viljelymenetelmän Hannu Aapola kertoi olevan perinteisen kylvö-lannoitus -menetelmän. Kuluvan vuoden keväällä oli kylvöt aloitettu 10.5. ja 14.5. oli tehty viimeiset kevätkylvöt.>

Kasvinsuojeluruiskutuksin oli torjuttu vain rikkakasveja. Ruiskutukset olivat onnistuneet hyvin. Kasvitautien torjuntaa ei ollut tehty, mutta heinäkuun alkupuolella kasvustot eivät vielä näyttäneet sairailta. Hannu Aapola kertoi olevansa mukana Kemiran täsmäviljelykokeilussa, jossa kasvukauden aikana suoritetaan viljelysten ilmakuvaus niinsanotulla vääräväritekniikalla. Syysviljojen ilmakuvaus oli jo tehty ennen vierailuamme, mutta kevätviljojen kuvauksen aika oli juuri ajankohtainen. Täsmäviljelykuvauksen ja sen pohjalta tulevien ennusteiden ja ohjeiden kustannus viljelijälle on 400 markkaa ensimmäiseltä kymmeneltä hehtaarilta ja muilta hehtaareilta 25 markkaa hehtaari. Hannu Aapola sanoi syysvehnän satoennusteen olleen ilmakuvauksen mukaan noin 3000 kiloa hehtaarilta. Syyskuun alussa kylvetty syysvehnä oli kärsinyt voimakkaista talvituhoista, että hyvä on, jos tulee kolme tonnia hehtaarilta, arvioi Hannu Aapola.

Hän kertoi muutamin sanoin myös Kustavin kunnasta, jossa maatalouden lisäksi on kalankasvatusta, huvilateollisuutta, hiomalaikkojen tuotantoa ja keittiökalusteteollisuutta sekä matkailua. Ammattikalastajia kunnassa on nykyisellään enää vain muutama.

Emme voineet viipyä tilalla kovin pitkään, kun oli jo lähdettävä kohti Kustavin Etelä-Vartsalan saaressa olevaa Vuosnaisten satamaa. Etelä-Vartsalakin on Kustavin pääsaaresta lossimatkan takana. Vuosnaisissa ajoimme linja-automme m/s Viggeniin, joka kuljetti meidät Ahvenanmaan saariston itäisimpään ja pohjoisimpaan osaan, Brandön Åvan satamaan.

Sivun alkuun

Kaunista saaristoa ja rentoa saaristolaisuutta

Kuva: Raimo NordmanÅvan satamasta ajoimme kymmenkunta kilometriä etelään. Hotelli Gullvivanissa (Gullviva = kevätesikko) meillä oli maittava lounas, uunisiika, uusia perunoita sekä erilaisia salaatteja ja suolakaloja. Lounaan jälkeen tuli oppaaksemme Iris Öström. Hän kertoi Brandön kunnan pinta-alan olevan noin 1000 neliökilometriä. Brandö on Ahvenanmaan 16 kunnasta itäisin ja koilisin. Ahvenanmaan saaristossa on saaria kaikkiaan noin 6500, joista Brandössa on 1100. Brandön asukasmäärä on 540. Brandön merkittävimmät elinkeinot ovat kalankasvatus ja maatalous. Kunnassa sijaitsee seitsemän kalankasvatuslaitosta, jotka tuottavat yli kahdeksan prosenttia Suomen kalantuotannosta. Maatalouden tuotanto on lähinnä erikoisvihanneksia kuten jäävuorisalaatti ja muita vastaavia sekä perunaa. Ammattikalastajia Brandössa on enää muutama.

Brandö on Suomen ja Ruotsin välisen vanhan postitien varressa, jolla postin kulku alkoi vuonna 1638. Saaristossa oli postiruotutiloja, joissa postikuriirit yöpyivät. Posti ei silloin kulkenut aivan joka päivä. Nykyisinkin päivälehdet tulevat vasta iltapäivällä klo 17. - 18. aikaan, kertoi oppaamme Iris Öström.

Kieltolain aikoihin 1930-luvun alussa pirtutrokaus oli yksi saariston merkittävä työllistäjä, josta oppaamme kertoi myös hauskoja juttuja ja näimme pirturiihen, joka hänen mukaansa on tuohon aikaan kätkenyt sisäänsä tuhansia litroja pirtua.

Brandön nimi suomennettuna on palosaari, jonka se ilmeisesti on saanut 1700-luvulla, tuolloin Isonvihan aikana venäläiset olivat polttaneet koko saaren maan tasalle. Saariston maaperä on kalkkipitoinen, jossa jo orkideat eli kämmekkäkasvit viihtyvätkin Manner-Suomea paremmin.


Kuva: Raimo NordmanTutustuimme brandölaiseen yrttitilaan Borgenholms Gårdeniin, jota esitteli tilan emäntä Eija Österlund. Tilalla viljeltiin muovihuoneissa muun muassa basilikaa, salviaa, kirveliä, tinjamia, kyntteliä ja rakuunaa, mutta tilalla oli myös tomaatinviljelyä. Kävimme myös paikallisessa sekatavaraliikkeessä ja ostimme kaupan tyhjäksi kaikesta myynnissä olleesta tummasta saaristolaisleivästä, jonka ravintolassa lounaalla olimme maistaneet maultaan erinomaiseksi.

Kirkossa ehdimme vielä käydä, mutta sitten aika olikin jo rientänyt niin, että meidän oli lähdettävä kohti yhteysaluksen satamaa Åvan saarelle. Yhteysaluksella palailimme taas takaisin Kustaviin, josta jatkoimme kohti Uusikaupunkia.

Sivun alkuun

Aitosuorakylvöä ja Vakka-Suomalaista viljelymaisemaa

Matkalla Kustavista Uuteenkaupunkiin katselimme jo linja-autossa niinsanottua aitosuorakylvöä esittelevän videon. Uusikaupunkiin liitetyn entisen Kalannin kunnan puolella tutustuimme Arvo ja Tuovi Pietilän tilalla meitä odotti taas herkullinen kahvipöytä ja saimme tutustua Vieskan metallin valmistamaan aitosuorakylvökoneeseen ja sillä tilalla tehtyihin kevätkylvöksiin.

Arvo Pietilä oli yhdessä serkkunsa Ilkka Salmisen kanssa ostanut keväällä aitosuorakylvökoneen, jolla he olivat kylväneet kevätkylvöjä noin 80 hehtaaria ja olivat tässä vaiheessa tyytyväisiä vaikka alkukesä Vakka-Suomen rannikolla olikin ollut erittäin kuiva, jonka jo ajoreittimme varrelta olimme tulomatkalla huomioineet.

Arvo Pietilä kertoi, että vetotraktoriksi tälle kolmimetriselle aitosuorakylvökoneelle riittää 90 hevosvoiman traktori. Hänellä vetotraktorina oli Ford 6600 ja Ilkka Salmisella Valmet 705.

Suorakylvökoneen ostohinta on noin 170 000 markkaa ja laatikot täynnä siemeniä ja lannoitteita sen paino on noin 6500 kiloa. Ajonopeutena kylvettäessä oli käytetty 10 - 12 kilometrin tuntinopeutta, nopeus ei saisi olla yli 15 kilometriä tunnissa, sanoi Arvo Pietilä. Hän kertoi myös, että kylvösyvyys saisi mieluummin olla alle neljä senttiä kuin sen yli, joten kylvötöihin lähtö tulee valita tämä huomioiden. Koneen kanssa oli ollut joillakin maalajeilla vähän ongelmia tukkeutumisen kanssa. Pietilä piti kuitenkin tärkeänä, että maan pintaan jäisi kylvön jälkeenkin vielä jonkin verran olkikatetta. Aitosuorakoneen kanssa kylvettäessä on suositus, että käytettävää siemenmäärä hieman lisätään normaalista, mutta vastaavasti lannoitemäärä saa olla vähän normaalia pienempi. Kylvökoneeseen oli asennettu myös peittauslaite, jolla siemen tulee peitatuksi kylvön yhteydessä.

Kuva: Raimo NordmanArvo ja Tuovi Pietilän tila on sikatila, jolla tuotetaan omaksi sikarehuksi Inari-ohraa ja sen lisäksi on viljelyssä sokerijuurikasta. Peltoja on kultivoitu jo useita vuosia ja Arvo Pietilä kertoi, että kultivointisyvyyttä on pikku hiljaa madallettu niin, että nyt kultivointi tehdään vain noin kymmenen sentin syvyyteen. Kultivoinnin tehtävänä ei oikeastaan ole muu kuin saada pintaan jäävää olkipeitettä vähän sekoamaan maan pintakerroksen kanssa, selvitti Arvo Pietilä.

Aika kului ja vaikka vielä olisi ainakin osalle porukasta ollut mielenkiintoista nähtävää isännän itse kehittämästä salaojien huuhtelulaitteesta alkaen, oli kuitenkin lähdettävä, sanoimme hyvästit isäntäväelle ja lähdimme kotimatkalle.

Teksti: Raimo Nordman

Sivun alkuun

Paluu SVY:n kotisivulle
Paluu edelliselle sivulle